Yleisiä ongelmia sukarapujen kanssa

Sukarapujen hoidossa yleisimmät ongelmat liittyvät vedenlaatuun, äkillisiin muutoksiin, epäonnistuneisiin kuorenvaihtoihin ja liialliseen ruokintaan.

Neocaridina-sukarapujen kanssa tärkeintä ei ole tavoitella täydellisiä vesiarvoja, vaan pitää olosuhteet mahdollisimman vakaina. Äkilliset muutokset pH:ssa, veden kovuudessa, lämpötilassa tai muussa veden kemiassa voivat aiheuttaa sukaravuille enemmän ongelmia kuin hieman ihannearvosta poikkeava, mutta vakaa vesi.

Tässä yleisimmät ongelmat ja keinot niiden ehkäisemiseen.

1. Epäonnistunut kuorenvaihto

Sukarapujen on vaihdettava kuorensa kasvaessaan. Kuorenvaihdon yhteydessä vanha kuori irtoaa ja tilalle muodostuu uusi.

Joskus kuorenvaihto epäonnistuu ja rapu jää kiinni vanhaan kuoreensa. Yksi mahdollinen merkki ongelmasta on vaalea rengas kuoren etuosan ja takaosan rajalla. Kuorenvaihdon ongelmat voivat liittyä esimerkiksi riittämättömään mineraalien saantiin tai ennen kaikkea veden äkillisiin muutoksiin. Myös uuteen akvaarioon liian nopeasti kotiutettu rapu voi tehdä niin sanotun paniikki-kuorenvaihdon. Kun rapu siirretään uuteen akvaarioon, jossa veden kemiallinen koostumus (kuten sähkönjohtavuus, pH tai kovuus) eroaa merkittävästi vanhasta, sen elimistö kokee shokin. Tämä laukaisee hormonaalisen reaktion, joka pakottaa ravun vaihtamaan kuorensa ennenaikaisesti. Koska uusi kuori ei ole valmis ja vanha ei ole vielä alkanut irrota luonnollisesti, rapu jää jumiin ja yleensä tukehtuu tai kuolee uupumukseen.

Neocaridina-sukarapujen veden GH-arvon on hyvä olla riittävä, jotta vedessä on niiden tarvitsemia mineraaleja. Tarkkaa yhtä oikeaa lukemaa ei kuitenkaan ole, vaan eri kasvattajilla ja eri vesissä toimivat hieman erilaiset arvot. Tärkeintä on vakaus.

Mitä voit tehdä?

Jos kuorenvaihdossa ilmenee toistuvasti ongelmia:

• Tarkista GH ja KH.

• Tarkista, ovatko veden arvot muuttuneet nopeasti.

• Tarkista myös pH ja tarvittaessa TDS, jos seuraat sitä.

• Varmista, että sukaravut saavat monipuolista ravintoa.

• Vältä suuria ja äkillisiä vedenvaihtoja.

• Älä ala nostaa veden kovuutta nopeasti ilman, että tiedät nykyiset arvot.

Jos GH on liian matala, veden mineraalipitoisuutta voidaan nostaa sukaravuille sopivalla mineraalivalmisteella valmistajan ohjeen mukaan.

Älä muuta veden arvoja nopeasti. Hidas muutos on sukaravuille turvallisempi kuin suuri kertakorjaus.

Entä seepiansuomu tai muu kalsiumlähde?

Seepiansuomu ja muut kalsiumia sisältävät materiaalit voivat toimia mineraalilähteenä, mutta niitä ei tarvitse lisätä akvaarioon varmuuden vuoksi, jos veden GH on jo sopiva.

Jos ongelmana on liian pehmeä vesi, veden mineraalipitoisuus kannattaa selvittää ja korjata hallitusti.

Kitiini ja kuorenvaihto

Sukarapujen kuori sisältää runsaasti kitiiniä. Kitiini on tärkeä osa äyriäisten tukirakennetta, ja sitä tarvitaan uuden kuoren muodostumiseen kuorenvaihdon yhteydessä. Kuori koostuu kitiinin lisäksi muun muassa proteiineista ja mineraaleista, kuten kalsiumyhdisteistä.

Sukarapujen ruokavalioon voi lisätä myös erillistä kitiinijauhetta. Kitiinijauhetta käytetään pieninä määrinä ravintolisänä, ja sitä voidaan antaa akvaarioon esimerkiksi kerran viikossa valmistajan ohjeen mukaisesti.

Kitiiniä ei kuitenkaan kannata annostella summittaisesti suuria määriä. Ravinnon kitiinipitoisuudella voi olla vaikutusta myös muiden ravintoaineiden sulavuuteen, joten pieni määrä on riittävä.

Kuorenvaihdon onnistumiseen vaikuttavat kitiinin lisäksi monet muut asiat, erityisesti veden mineraalipitoisuus, kalsiumin ja magnesiumin saatavuus sekä veden vakaus. Siksi toistuvissa kuorenvaihdon ongelmissa kannattaa tarkistaa ainakin GH, KH ja pH sekä miettiä, onko akvaarion olosuhteissa tapahtunut äkillisiä muutoksia.

Vanhaa kuorta ei tarvitse poistaa akvaariosta. Sukaravut syövät usein kuorenvaihdon jälkeen vanhan kuorensa ja hyödyntävät siinä olevia ravintoaineita ja mineraaleja.

2. Liikaruokinta ja huono vedenlaatu

Sukarapujen kanssa ruokaa annetaan helposti liikaa.

Sukarapujen tärkeää ravintoa on akvaarioon luonnostaan muodostuva biofilmi ja levä. Siksi kypsässä ja hyvin toimivassa akvaariossa sukaravut eivät tarvitse suuria ruokamääriä.

Ylimääräinen ruoka jää pohjalle hajoamaan ja voi kuormittaa vettä. Erityisesti pienessä akvaariossa tämä voi näkyä nopeasti veden laadun heikkenemisenä.

Sukarapujen kannalta erityisen haitallisia ovat ammoniakki ja nitriitti. Myös kupari on sukaravuille myrkyllistä.

Korjaavat toimenpiteet

• Ruoki mieluummin liian vähän kuin liikaa.

• Aloita pienellä ruokamäärällä ja lisää tarvittaessa. 

• Tarkista ruokintapaikka muutaman tunnin kuluttua.

• Poista selvästi ylimääräinen ruoka.

• Käytä ruokintakuppia, jotta ruoka ei painu pohjamateriaalin sekaan.

• Huolehdi hyvästä suodatuksesta ja riittävästä kasvillisuudesta.

Sukarapujen ruokintatiheys riippuu akvaariosta ja luonnollisen ravinnon määrästä. Esimerkiksi 2–3 ruokintakertaa viikossa voi olla sopiva rytmi monelle kypsälle altaalle, mutta kaikki sukaravut eivät tarvitse ruokaa yhtä usein.

Jos akvaariossa on paljon biofilmiä ja levää, sukaravut saavat niistä merkittävän osan ravinnostaan.

Lue lisää aiheesta Sukarapujen ruokkiminen

3. Äkilliset vesiarvojen muutokset

Sukarapujen kanssa ongelmia aiheuttaa usein itse muutos, ei välttämättä se, että jokin yksittäinen vesiarvo olisi hieman ihanteesta poikkeava.

Esimerkiksi suuri vedenvaihto, jonka mukana muuttuvat samalla lämpötila, GH, KH, pH tai TDS, voi aiheuttaa sukaravuille voimakkaan muutoksen ympäristöön.

Siksi pienet ja säännölliset vedenvaihdot ovat yleensä turvallisempi vaihtoehto kuin harvoin tehtävät suuret vedenvaihdot.

Korjaavat toimenpiteet

• Tee mieluummin pieniä kuin suuria vedenvaihtoja.

• Varmista, että uusi vesi on lämpötilaltaan mahdollisimman lähellä akvaarion vettä.

• Käytä vedenparannusainetta, jos vesijohtovesi sitä tarvitsee.

• Jos käytät mineraalivalmistetta, annostele se valmistajan ohjeen mukaan.

• Vältä useiden vesiarvojen muuttamista yhtä aikaa.

Uusien sukarapujen kotiutus

Kun tuot uusia sukarapuja akvaarioon, vanhan ja uuden veden erot kannattaa ottaa huomioon.

Jos vesiarvot ovat hyvin erilaiset, hidas tippakotiutus voi olla hyvä tapa totuttaa sukaravut vähitellen uuteen veteen.

Kotiutuksen tarkoitus on vähentää äkillistä muutosta. Tarkkaa tuntimäärää ei tarvitse määritellä joka tilanteeseen, vaan kotiutuksen pituus riippuu siitä, kuinka paljon kuljetusveden ja akvaarion olosuhteet eroavat toisistaan. Kotiutus voi hyvinkin kestää parikin tuntia.

Kotiutuksen jälkeen kuljetusvettä ei kaadeta akvaarioon, vaan ravut siirretään uuteen akvaaroon haavilla.

4. Väärä lämpötila

Sukarapujen kanssa lämpötilan tärkein ominaisuus on vakaus.

Useimmissa kotiakvaarioissa noin 20–24 °C on hyvä ja helppo lämpötila-alue. Sukaravut kestävät myös tätä laajemman lämpötila-alueen, mutta pitkäkestoista kuumuutta kannattaa välttää.

Lämpötilan noustessa veden happipitoisuus laskee ja sukarapujen aineenvaihdunta kiihtyy, mikä puolestaan lyhentää niiden elinikää. Pitkäkestoinen korkea lämpötila voi siksi rasittaa sukarapuja.

Korjaavat toimenpiteet

• Käytä tarvittaessa luotettavaa lämmitintä, joka pitää lämpötilan vakaana.

• Tarkista lämpötila erillisellä lämpömittarilla.

• Helteellä huolehdi riittävästä veden liikkeestä ja ilmastuksesta.

• Vältä nopeita lämpötilan muutoksia.

• Älä jäähdytä akvaariota lisäämällä sinne jääpaloja.

Jos akvaarion lämpötila nousee helteellä korkeaksi, jäähdytä akvaariota vähitellen ja huolehdi erityisesti hyvästä kaasujenvaihdosta esimerkiksi ilmapumpulla.

Lue lisää vesiolosuhteista: Hieman asiaa vedestä

5. Saalistajat ja kalojen aiheuttama stressi

Sukarapujen kanssa turvallisin vaihtoehto on lajiallas, jossa ei ole niitä saalistavia kaloja.

Monet pienet ja rauhalliset kalat voivat elää samassa akvaariossa aikuisten sukarapujen kanssa, mutta mikään kala ei ole täysin turvallinen sukarapujen poikasille. Pienet poikaset ovat niin pieniä, että ne voivat päätyä kalan ravinnoksi, vaikka kala ei muuten häiritsisi aikuisia sukarapuja.

Jos tavoitteena on kasvattaa sukarapukantaa ja saada mahdollisimman paljon poikasia aikuisiksi, lajiallas on varmin vaihtoehto.

Jos akvaariossa on myös kaloja

• Tarjoa runsaasti kasveja ja sammalta.

• Lisää pieniä piilopaikkoja, joihin poikaset pääsevät.

• Vältä suuria ja aggressiivisia kaloja.

• Seuraa, pääsevätkö sukaravut rauhassa syömään ja liikkumaan.

• Muista, että kalat voivat syödä erityisesti pieniä sukaravun poikasia.

Tiheä kasvillisuus ei tee kalallisesta akvaariosta poikasille täysin turvallista, mutta se lisää niiden mahdollisuuksia selviytyä.

Muista nämä, jos sukarapuja alkaa kuolla

Jos yksi sukarapu kuolee, syy ei aina ole helposti löydettävissä. Yksittäinen kuolema ei vielä tarkoita, että koko akvaariossa olisi jotain pahasti vialla.

Jos sukarapuja alkaa kuitenkin kuolla useita lyhyen ajan sisällä, älä ala tehdä akvaarioon suuria muutoksia summittaisesti.

Tarkista ensin:

• nitriitti

• ammonium/ammoniakki 

• nitraatti

• GH

• KH

• pH

• mahdolliset äkilliset muutokset vedessä, esim. lämpötila

• ruokinnan määrä

• mahdollinen lääkitys tai muu kemikaali

• suodattimen toiminta

Erityisesti ammoniakki/ammonium ja nitriitti pitäisi olla toimivassa, kypsässä akvaariossa nollassa.

Jos syytä ei löydy, vältä useiden asioiden muuttamista yhtä aikaa. Muuten voi olla vaikea tietää, mikä toimenpide auttoi – tai aiheuttiko uuden ongelman.

Sukarapujen kanssa tärkeintä on vakaus

Sukarapujen hoitaminen ei tarkoita täydellisten vesiarvojen metsästämistä.

Tärkeämpää on, että akvaario on kypsä, vesi pysyy vakaana, sukaravuilla on riittävästi ravintoa ja suojaa ja muutoksia tehdään rauhallisesti.

Kun ongelmia ilmenee, älä ensimmäisenä muuta kaikkea.

Mittaa ensin, selvitä mahdollinen syy ja tee tarvittavat muutokset vähitellen.

Usein sukarapuakvaarion paras hoito onkin yllättävän yksinkertaista: vakaa vesi, maltillinen ruokinta, hyvä kasvillisuus ja mahdollisimman vähän turhaa säätämistä.